Jani Penttinen – Portfolio
En ole valokuvaaja
Matkani kuvaamisen pariin alkoi ennen vuosituhannen vaihdetta, kun tutustuin Photoshop 5.5 -versioon. Halusin oppia muokkaamaan kuvia, mutta kuvamateriaali puuttui. Aloin kuvaamaan ensin kertakäyttökameralla, minkä jälkeen vuonna 2002 sain ensimmäisen digikameran. Tästä lähtien kamera on kulkenut mukanani päivittäin.
Vältän kutsumasta itseäni valokuvaajaksi. Mieltäisin itseni vain tyypiksi, joka haluaa peilata sitä todellisuutta minkä näkee ja kuvata mitä haluaa. Jos kuitenkin pitäisi jokin suuntaus itselleni valita, niin se olisi dokumentaarinen kuvaus. Kuvaaminen on auttanut minua kulkemaan läpi elämän synkkien jaksojen ja voittamaan paniikkikohtaukset. Saan kiksini hetkien löytämisestä ja niiden tallentamisesta. Linjoista ja kuvan jakamisesta. Järjestyksen ja kauneuden löytämisestä arkisista ja kaoottisista asioista. Yritän tuoda kuviin paikoin huumoria ja epätäydellisyyttä, mikä kumpuaa vahvasta itseironiastani. En pystyisi ajattelemaan elämääni ilman kuvaamisen tuomaa iloa. Koen olevani etuoikeutettu kun voin kuvaamisen kautta kohdata ihmisiä.
Ihmisten kuvaamisessa paras palaute, mitä olen saanut, on ollut se, ettei kuvattavana oleminen tunnu kuvattavana olemiselta. Ei sattunut yhtään. Epämukavalta odotettu kokemus onkin kääntynyt positiiviseksi. Joskus jopa voimauttavaksi. Koen loistavani tilanteissa, missä voin näkymättömänä tallentaa rivien välistä jokaisen ihmisen kauneimman puolen. Tämä heijastuu myös muuhun kuvaamiseen. Haluan olla mahdollisemman näkymätön pienen kamerani kanssa.
Tälle sivulle olen kasannut osan kokemistani hetkistä. Sisältö on jaettu teemoihin ja kuvasarjoihin. Teemat toimivat kategorioina, kun taas kuvasarjat tarjoavat syvällisempää tulkintaa.
